Luminen lauantaiaamu (2)

Varsinkin näin viikonloppuaamuisin on hyvä bloggailla ja muutenkin viettää aikaa ihan yksikseen, kun itse herään siinä puoli yhdeksän jälkeen ja mies saattaa nukkua pitkälle puoleen päivään. Voi rauhassa syödä aamiaisen, surffailla netissä ja katsella kissojen koheltamista.

Ja nyt kun tuli kissat puheeksi, voisin tähän laitaa kuvat meidän tytöistä.

Ella, Lellu, isosisko. Kaksosista rauhallisempi ja selvästi vanhasieluisempi. Kyllä Ellakin leikkiin lähtee, tosin pienellä varauksella ja ei niin rämäpäisesti kuin siskonsa.

Minttu, Tiitu, pikkusisko, sisko, Rämäpää. Kaiket päivät Minttu keksii ja totetuttaa kaikenlaisia jäyniä ja pieniä pahuuksia. Tässäkin kuvassa tyttö on keksinyt tunkea emännä käytetyn sukan likoamaan vesikippoon, kun ei tuo tavallinen hanavesi ole niin mielenkiintoista juotavaa.

Molemmat tytöt löydettiin toissa kesänä Porvoon metsistä jonkun hylkääminä ja PSEYn kautta ne sitten adoptoitiin meille. Tytöillä oli vielä velikin, mutta meillä loppui tila kesken. Tyttöjen arvioitu syntymäpäivä on huhtikuun puolessa välissä ja me juhlistamme iän karttumista aina 16.4.

Meille saapuessaan tytöt olivat ihmisarkoja ja hyvin pelokkaita. Luovuttaja sanoikin, että jos me ei kissoja oltais otettu, ne olisivat mitä luultavimmin joutuneet piikille, kun ne ihmisiä niin pelkäsivät. Hiljalleen viimeisen puolentoista vuoden aikana tytöt ovat tottuneet ihmisiin ja tulleet hyvinkin ihmisrakkaiksi, ainakin minun ja mieheni osalta. Aina kun ovikello soi tai kuuluu vieras ääni eteisestä, tytöt juoksevat lujaa sängyn alle tai verhojen taakse. Jos vieras on tullut jäädäkseen pidemmäksi aikaa tytöt hiljalleen tulevat piiloistaan ja hyvinkin useasti kerjäävät rapsutusta.

Meillä on siis viikon päästä muutto edessä! Jännää! Hirveästi olisi tätä tavaraa pakattavana! Mistä nämä kaikki ovat puolentoista vuoden aikana tulleet?!?!? Tälle viikonlopulle on siis suunniteltu tavaroiden pakkausta, siivoamista ja flunssasta toipumista.
Toisaalta myös jännittää se, miten tytöt muuttoon suhtautuvat. Toivottavasti kaikki vain menee hyvin!
Nyt kun noita pahvilaatikoita on kasautunut nurkkiin, on myös Mintun pieni tuhoamisriiviö päässyt valloilleen. Millon mistäkin laatikosta on nurkka purtu auki, milloin teippejä revitty ja syöty. Kuhan ei vain pissisi päälle!!

Tässä vielä tämän päivän valokuva. Kuva on otettu asuntomme parvekkeen ovesta. Tuo puu on ollut ehkä parasta koko tässä asunnossa. Talvella se on kaunis lumipeitteineen, keväällä söpö uusine lehdenalkuineen, kesällä nätti ja suojaava isoine vihreine lehtineen ja syksyllä kaunis keltaisine ja punaisine lehtineen. Tulen kaipaamaan tuota puuta!! Onneksi siitä on valokuvia!

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3