No joo. Ja ei.
Olen viimeiset kaksi vuotta tapellut paniikkihäiriön ja fibromyalgian kanssa. Välillä sairaudet ovat olleen vahvoilla, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa näyttämään että olen itse voitolla!
Onhan näin tietysti ollut aikaisemminkin. Mielialat heittelee eteen, taakse. Alas ja ylös. Samoin myös kivun kanssa. Välillä särkee niveliä ja lihaksia pirusti, välillä menee kuukausia, ettei kipua tunnu kuin ajoittain päässä.
Mutta nyt tässä on jotain erilaista. Nyt on koulu, josta oikeasti pidän, oppiala, josta olen kiinnostunut ja työpaikka, jossa viihdyn. Uusi, isompi asunto lähempänä työpaikkaa ja vuokrakin laski! Häät lähenevät uhkaavaa vauhtia, mutta mitäs sitten! Sitähän tässä ollaan kaksi vuotta odoteltu! Että periaatteessa näyttää siis hyvältä! :)
Sitten, mies kävi aamulla lääkärissä. Tuossa joulun alla pulkkamäessä väänsi polvensa ja ilmeisesti sisäsiteet venähtivät. Nyt on kuusi viikkoa lönkytellyt tuen kanssa, kolme ensimmäistä viikkoa keppien kanssa. Tämän päivän röntgenkuvissa ei ilmeisesti mitään ihmeellistä näkynyt. Seuraava kontrolli puolentoista kuukauden päästä ja sitä ennen on magneettikuvaukset. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono juttu, ettei röntgenkuvissa mitään näkynyt. Ei ainakaan mitään luuta ole mennyt poikki, mutta voiko se silti vaatia leikkauksen? Aina kun joku joutuu magneettikuvauksiin, kuvittelen asian olevan vakavaakin, ei niitä muuten sinne kuvauksiin lähetettäs, nehän maksaakin niin hirveesti!! (kaikeksi onneksi tuo mies suorittaa sivaria, joten maksuja tästä ei tule..) Argh.. Jos mies joutuu leikkaukseen, hän joutuu useamman viikon kävelemään kepeillä, kivut saattavat olla aika hirveät ja sitten särkylääkkeitäkin kuluu. Ei sillä etteikö niitä nytkin menisi, migreeniä kun on havaittavissa. Sitten tietysti myös häät ovat vähän vaarassa, jos leikkaus sattuu viikolla 12.. :( Pientä paniikkia havaittavissa..
Eilen olin onneksi tuulettamassa aivojani töissä. Jotain ihan uutta ajateltavaa pitkästä aikaa! Ei muuttoa, ei koulua. Vain töitä. Vaikka tämä koulujakso on ollut kaivattua vaihtelua ja muuta sellaista, niin kyllä sitä töihin kaipaan. Sinne onneksi sitten maanantaina taas pääsen. :)
Käsityöt ovat olleet viikon kokonaan jäissä. Itseasiassa tajusin aamulla hävittäneeni tällä hetkellä työn alla olevat kutimet! :o Aamulla etsittiin puhelimien latureita ja kysäisin äitiltä, mihin oli ne pakannut. No, sinne samaan pussiin missä on se oranssi sukka ja musta pipo. Etsittiin miehen kanssa koko kämppä läpi, kaikki muovipussit mitä asunnosta löytyi, eikä mitään.. Täytyy vielä illalla katsoa ne tavarat lävitte, että löytyisi. Kädet jo kaipaavat tuttua tekemistä ja päätä paleltaa. :)
Pitääpä tehdä tälle ulkoasulle jotain. Ehkäpä tossa kahvitauon jälkeen voisi alkaa sitä syynäämään. Nyt kahville! :) Toivokasta torstaita kaikille!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti